Parempia päiviä, taputusta ja hymyä.

Tähän päivään on mahtunut paljon. Tuntuu, että tämä päivä on esimerkiksi viikonloppua parempi. Pipsa on tänään ollut suht rauhallinen ja silmittömiltä raivareilta ollaan vältytty. Jotakuinkin. Huomenna meillä on typerä aikainen aamu, ne aamut on kurjia. Eniten tyttöjen kanssa nautin juuri kiirettömistä aamuista, ja huominen ei ole sellainen. Tyttöjen tulee olla puettuna klo 0730, polkupyörän peräkärryssä ja meidän matkalla kolmen kilometrin päähän. Tiedossa on asioiden hoitoa.

Noh, ehkä se taas muistuttaa minua siitä kuinka kiva kotona on lopulta lasten kanssa olla, ja elää omalla rauhallisella tahdilla. Aamu ei ala loputtomalla kiireellä ja hoputuksella. Saadaan herätä sitten, kun ei enää nukuta, eikä silloin kun saatanallinen kello tirahtaa soimaan. Voidaan katsoa muumeja kainalokkain, ja syödä aamupuurot sitten kun nälkä on. Ei tarvitse juosta bussiin, tai raapia talvella auton ikkunoita. Ei tarvitse miettiä onko tarhakassissa nyt kaikki, ja olenko sitten huonoäiti jos ei olekaan. Mitään sellaista meidän ei tarvitse miettiä. Vielä.

Vaikka tottahan tämä lasten kanssa olo työstä käy, en mä sillä. Silti tykkään siitä ettei ole ((yleensä)) kiire mihinkään. Voidaan olla ja leikkiä. Halia ja tykätä. Aina kun sille tuntuu. Enkä kyllä kaipaakaan mitään paskatärkeetä pomoo lussuttamaan iänikuista tehokasta tulosta tai muuta skebeliä niskaani. Tekemäni työ on tärkeämpää. Tärkeintä mitä nyt keksin. Syksyllä alkaa iltakoulu, ja se on juttu erikseen. Ehdin keskittyä siihen iltaisin, ja saan jatkaa hoitovapaatani.

Varsinkin nyt, kun olen havainnut kuopuksen olevan temperamenttisempi tapaus, koen hyväksi sen, että jään kotiin. Opin (toivottavasti) keinot hallita tilanteet kaikkia tyydyttävillä tavoilla.

Tänään olemme kovasti taputtaneet ja leikkineet. Luimme satuja pitkät pätkät.

Aamu jännittää. Pistä kello tirisemään klo 0530. Yöllä aion kääntää hyväntuulisuuspositiivisuusmoodin päälle ja suhtautua huumorilla koko aamuun. Meni miten meni :)

Kauniita unia myös just sulle !